Mielikuvituksen ja luovuuden leikkikenttä

Vuonna 1977 ohjaaja George Lucas julkaisi ensimmäisen Star Wars–elokuvan, joka poiki viisi lisäosaa muodostaen elokuvien jatkumon. Ensimmäisenä julkaistu elokuva sijoittuu tässä jatkumossa neljänneksi osaksi.

Vuonna 2010 amerikkalaisen Casey Pugh’n ideoimana fanit loivat Lucasin elokuvan uudelleen 15 sekunnin osissa. Jokainen fani sai luoda yhden pätkän uudelleen haluamallaan tavalla. Filmissä nähdään niin animaatiota, ammattimaisia genrerajoja sekoittavia filmejä kuin tavallisia kotivideoita. Miltä esimerkiksi kuulostaa Luke Skywalker Amerikan sisällissodan tiimellyksessä? Tai kun kaikki elokuvan hahmot ovatkin Legoja? Entä Paris Hilton prinsessa Leiana? Kaikki tämä vieläpä yhden minuutin sisällä.

Mikäli alkuperäinen elokuva ei ole katsojalle entuudestaan tuttu, saattaa juonen seuraaminen olla haastavaa. Elokuva onkin suunnattu faneille, onhan se myös fanien tekemä. Parhaimmistoon lukeutuvissa pätkissä sekoitetaan eri elokuvalajeja tai tehdään hienovaraisia viittauksia populaarikulttuurin ilmiöihin.

Monelta saattaa jäädä huomaamatta esimerkiksi kohtaus, jossa näyttelijöillä on kasvoillaan pahviset naamarit, jotka esittävät alkuperäisen elokuvan näyttelijöitä kuten Harrison Fordiatai Carrie Fisheriä. Mutta kun katsoo tarkasti, huomaa Chewbaccan kasvoilla olevankin kuvaJohn Candysta, joka esitti vastaavaa roolia Mel Brooksin vuonna 1987 julkaistussa Star Wars –parodiassa Space Balls.

Näissä pienissä viittauksissa katsojaa ei aliarvioida ja hauskuutta alleviivata liikaa. Huonoimmat pätkät sortuvatkin nimenomaan yliyrittämiseen ja tekemällä tehtyyn huumoriin.

Hyvin nopeasti loppuun kulutetaan ideat lemmikkien käytöstä. Osa pätkistä pilataan, kun alkuperäinen toteutus lyödään täysin leikiksi ja hauskaksi tarkoitetut, yliammutut sketsit aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja silmien pyörittelyä.

Kotivideomaiset, teknisiltä toteutuksiltaan heikkolaatuiset pätkät eivät kuitenkaan automaattisesti ole huonoja. Mikä laadussa menetetään, se yleensä voitetaan antaumuksessa ja tekemisen halussa. Star Wars– fanit selvästi tuntevat lähteensä ja ovat mukana sataprosenttisesti, vaikkei teknistä osaamista tai laitteistoa olekaan käytettävissä. Tässä elokuvassa mielikuvitus ja luovuus kukkii.

Kokonaisuudessaan elokuva kuitenkin kantaa koko pituutensa ajan eikä missään välissä tarvitse vilkuilla kelloa. Asia saattaa kuitenkin olla toisin, mikäli ei alkuperäistä elokuvaakaan tunne. Siinäkin tapauksessa tekijöiden mielikuvitusta pystyy arvostamaan ja näkee, että mukana ollaan koko sydämellä.

Vesa Siltanen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s