Pysähdyksissä

Perin-vitriini-1024x682

Syksyinen keskiviikkoaamu valkeni Wäinö Aaltosen taidemuseossa sijaitsevassa Valokuvakeskus Perissä, Paasikiviopiston mediajournalisti- ja valokuvauksen opiskelijoiden vallatessa valokuvaaja Lasse Lecklinin Places to stop- nimisen näyttelyn tilat. Oli aika syksyn ensimmäisen opintokäynnin ja samalla elämäni ensimmäisen valokuvanäyttelyn.

En tiedä kuinka ihmiset, jotka käyvät useammin erilaisissa näyttelyissä, valmistautuvat tulevaan. Itse päätin opintokäyntiä edeltävänä iltana vierailla Valokuvakeskus Perin internetsivulla ja lukea tulevan näyttelyn lehdistö-tiedotteen.Lehdistötiedotteesta selvisi näyttelyn sangen yksinkertainen kuvauskohde: öiset huoltoasemat.

 

Wäinö Aaltosen taidemuseon pihalla seisoskelee levottoman näköistä opiskelijakansaa. Jotkut ovat Veera-400x266saapuneet hieman liian aikaisin, museon ovien vielä ollessa kiinni. Kylmä syystuuli puhaltelee mereltä päin ja huomaan kevyet vilunväristykset myös omassa vartalossani. Kohtaan museon portailla Veera Heinosen, mediajournalistiopiskelijan, joka on saapunut opiskelijaryhmän mukana valokuvanäyttelyyn. Heinonen jakaa kanssani samankaltaisen taustan valokuvataiteen saralta. Hän ei ole aiemmin käynyt valokuvanäyttelyissä, eikä myöskään valokuvannut erityisemmin.Heinonen kuitenkin odottaa oppivansa uutta ja saavansa uusia ajatuksia näyttelyn toimesta. Opettajamme huomaa museon alaoven auenneen ja pääsemmekin kylmästä viimasta lämpöiseen sisätilaan.

Janne1-150x150

Kavutessamme taidemuseon toiseen kerrokseen, kohtaamme melko hämärän, kahteen osaan jaetun huoneen. Huoneen seinille on aseteltu lähemmäs parikymmentä erilaista kuvaa todellakin öisistä huoltoasemista. Huoneen oviaukolla pitää oikein tarkentaa katsettaan lähemmäksi kuvia, sillä ne ovat niin eläviä ja intensiivisiä, että aluksi luulen niiden komeilevan digitaalisilla näytöillä. Kuvien luokse mennessä huomaan illuusion syntyvän kuvan voimakkaista kontrasteista ja huoneen valotuksesta.

Valoinstallaatio-1024x674

 

Näyttelyn tilaratkaisu on mielenkiintoinen.  Näyttelyhuone on  jaettu kahteen eri osaan. Ensimmäinen huone on kevyesti valaistu hehkumaan sinistä neonvaloa ja tämän tilan seinällä on vierivieressä lähes kaikki näyttelyn kuvat. Toiselle puolelle huonetta on tehty kuvainstallaatio. Tämän huoneen päätyseinämällä on yksi ainoa kuva ja sitä vastapäätä huoneen toiselle seinälle on laitettu punainen neonvalo.

 

Uppoutuessani kuviin kuulen kevyen astioiden kilinän alakerran puolelta. Astioiden kilinä vaihtuu Ripustus-400x266nopeasti hiljaiseksi puheensorinaksi muiden ryhmäläisten toimesta. Äänet tuntuvat puskevan kuvista, kuin huutaen auditiivistä lisäinformaatiota. Pysähdyn, hengitän ja huomaan olevani sisällä kuvassa. Kuin tilauksesta törmään aiemmin jututtamaani Veera Heinoseen ja vaihdamme jälleen melko samankaltaisia ajatuksia näyttelyn tiimoilta. Heinonen kertoo kokeneensa kuvat jollakin tasolla melkeinpä masentavina ja kylmyyttä tuovina, mutta ei kuitenkaan pidä mahdottomana ajatuksena vierailla valokuvanäyttelyissä tulevaisuudessakin. Itselleni tämä opintokäynti oli ennen kaikkea hetki pysähdyksissä, kaiken arjen ja koulukiireiden keskellä.

Teksti: Veera Kosonen

Kuvat: Arja Litmanen & Anni Roivas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s