Suomen urheilukulttuurin muutos

 

DSC_0191A-714x1024

Kolehmainen, Nurmi, Viren, Kurri, Selänne, Litmanen, Häkkinen ja Räikkönen. Kaikki suuria suomalaisia urheiluikoneja ja oman aikansa tunnetuimpia suomalaisia maailmalla. Heitä on ihailtu ja ihaillaan vielä tänäkin päivänä. Muistellaan kuinka Hannes Kolehmainenjuoksi Suomen maailmankartalle, miten Flying Finn, Paavo Nurmi otti käsittämättömät yhdeksän kultaa olympialaissa. Hämmästellään Teemu Selänteen tulokaskautta NHL:ssä jaMika Häkkisen ohitusta Belgian Spassa. Nämä urheilijat ovat tarjonneet toinen toistaan hienompia hetkiä urheilua kiihkeästi seuraavalle Suomen kansalle. Jotain on kuitenkin muuttunut suomalaisessa urheilussa, nimittäin perinteisten menestyslajien kuihtuminen lähes olemattomiin. Miten voi olla, että maasta, jolla on yli kaksikymmentä olympiakultamitalia kestävyysjuoksussa, ei ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen ottanut yhtään olympiamitalia?  Tai miten on mahdollista, että niinkin perisuomalaisessa urheilulajissa, kuten painissa kultaa on tullut olympialaisissa viimeksi 1984? Näiden faktojen pohjalta esitänkin kysymyksen, mitä perinteisille menestyslajeillemme on oikein tapahtunut?

Vallankumous

Yleisurheilu, hiihto ja paini lasketaan yleensä perinteisiksi lajeiksi Suomessa. Niistä odotetaan aina voittoja, mutta menestystä ei ole kuitenkaan viime aikoina tullut. Ja, koska menestystä ei ole tullut, on median mielenkiinto siirtynyt jääkiekkoon, jalkapalloon ja formuloihin. Näitä lajeja ei ennen 80-lukua juurikaan noteerattu. Miehet nimeltä Keke Rosberg, Jari Kurri ja Jari Litmanen aloittivat tietämättään urheilun vallankumouksen.

Kuulantyöntönäyte SM-moniotteluista
Kuulantyöntönäyte SM-moniotteluista

 

Kuilu perinteisten ja uusien lajien välillä kasvoi, niin yleisömäärissä kuin myös tv-näkyvyydessä. Vuosi 1995 saattoi hyvinkin olla se vuosi, jolloin suomalaiset alkoivat ajatella itseään jonain muuna,  kuin pelkästään hiihto- tai yleisurheilumaana. Hiihdon- ja yleisurheilun maailmanmestaruuskisoista Suomen saaliiksi jäi enää yksi kultamitali.

”Suomella on ollut monta presidenttiä, mutta vain yksi kuningas.” Tämä Jari Litmaseenliitetty sanonta kuvaa hyvin Litmasen merkitystä suomalaiselle jalkapallolle. Litmasen saavutukset ovat suomalaisittain aivan omaa luokkaansa; Mestareiden liigan voitto ja ehkä kovimpana, valinta maailman kolmanneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi. Samana vuonna Litmanen valittiin myös vuoden urheilijaksi Suomessa.

Suomalaisittain suurin yksittäinen tapahtuma oli ehdottomasti jääkiekon MM-kisat Tukholmassa -95. Me kaikki muistamme mitä Globenissa tuona keväänä tapahtui. Unohtumaton ilta, joka sinetöi Suomen suurten jääkiekkomaiden joukkoon. Saimme uusia sankareita, kuten kisojen parhaaksi pelaajaksi valitun Saku Koivun. Finaalin jälkeen Suomen joukkue lennätettiin Helsinkiin kansanjuhlaan, joka kokosi satatuhatta suomalaista yhteen juhlimaan maailmanmestaruutta.

Turun toreilta kuultua

Kaupungilla tapasimme tavallista urheilukansaa, jotka kertoivat näkemyksiää tämän päivän urheilusta. Vanhempi sukupolvi seurasi perinteisiä lajeja kuten yleisurheilua ja voimistelua, kun taas nuoremmille tärkeitä olivat jääkiekko ja jalkapallo.

Urheiluliikkeenmyyjä Harri
Urheiluliikkeenmyyjä Harri

Anttilaan ostoksille tullut, 65-vuotias Matti kertoi pitävänsä esikuvinaan kestävyysjuoksusuuruuksia Pekka Vasalaa ja Lasse Vireniä. “Vuosien varrella urheilun seuraaminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle, johtuen Suomen heikosta menestyksestä,” Matti tunnustaa. Urheiluliikkeenmyyjä Harri, kertoi seuraavansa intohimoisesti kotimaista jalkapalloa, ja käyvänsä usein paikan päällä katsomassa jalkapallo-otteluita. Idolin valinta tuotti hankaluuksia, mutta lopulta Harri kallistui Jari Litmaseen, jota hän piti turvallisena valintana. Harrin kollega, 27-vuotias Laila sanoi seuraavansa varsin vähän urheilua, mutta käy katsomassa jääkiekkoa muutaman kerran vuodessa.

Kävimme Paavo Nurmen stadionilla seuraamassa SM-moniotteluita, missä törmäsimme Tiia Hautalaan. Hautala entisenä huippuseitsenottelijana selvitti meille yleisurheilun nykytilaa: ”Tietoa on, mutta valmennuksemme resurssit eivät riitä. Harrastajamäärät ovat korkealla mutta pitäisi löytää enemmän aikaa nuorille lupauksille.”

Tiia Hautala
Tiia Hautala

Penkkiurheilun voitto

Suurin osa Suomen menestyksestä tänä päivänä saavutetaan olympialaisten ulkopuolelta, kuten raskaansarjan nyrkkeilystä. Tosiasia on, että kansan odotukset ja rahoittajien tuki ovat siirtyneet enemmän ja enemmän joukkuelajien puolelle. Toisaalta nykyään suomalaisella penkkiurheilijalla on enemmän valinnanvaraa kuin yhdet kisat talvella, joissa suksi ei taaskaan luistanut.

"Ihanaa Leijonat, ihanaa!"
”Ihanaa Leijonat, ihanaa!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s