Päivä Paasikivi-Opistossa

 

panorama-pieni-150x150

Paasikivi-Opisto on oppilaitos Turun Kakskerrassa. Nykyiset oppilaat kertovat oman näkökulmansa opiskeluun siellä.

Turun keskustassa asuvan opiskelijan näkökulma

Aamu aurinko paistaa suoraan sänkyyni jo ennen kuin kello ehtii soida. Vedän peittoa korvilleni,  väsyttää, en todellakaan ole aamuihmisiä. Kun kello lopulta piipittää sitä häiritsevää ja samalla käskevää herätystään raahaudun ylös peiton alta. Pukeudun ja syön jotain, vaikka ei ole nälkä, sillä tiedän nälän yllättävän myöhemmin.  Sitten tarkistan vielä että kaikki tarvittavat tavarat ovat mukana, mietin hetken otanko kamerani mukaan.  Ehkä otan, jos jätän, sitä todennäköisesti tarvitsee.  Päätän ehtiä ajoissa bussiin, mieluummin hieman etuajassa kuin kamalalla kiireellä.

bussi-pieni-400x266

Matkalla voisin nukkua, ellei tie opistolle olisi niin kamalan mutkainen. Välillä hirvittää että koko bussi kaatuu kyljelleen.  Vihdoin ollaan opistolla, purkaudutaan ulos autosta ja kokoonnutaan aulaan. Seuraavaksi pohdin missä mahtaa päivän ensimmäinen tunti olla, no auditoriossahan se kuten kaikki edellisenkin viikon tunnit. Saapa nähdä miten vanhan selkä kestää tällä kertaa.  Ensimmäiset tunnit ovat aina olleet minulle puuduttavia, jotenkin on taas yritettävä pitää itsensä hereillä ja skarppina lounaaseen asti, ehkä se antaa kaipaamaani lisäenergiaa tähän päivään.

Lounas on jälleen oikein hyvä ja monipuolinen, jopa meitä kasvissyöjiä on muistettu ihan kiitettävän laadukkaalla aterialla.  Ruokailun jälkeen on taas aika jatkaa opintoja, tosin täysi vatsa vaatii veronsa ja meinaan ajoittain nukahtaa ja jäsenet tuppaavat puutumaan. Päivän päätteeksi nousen bussiin ja suuntaan  asunnolleni keskustaan, tarkoitus on vielä myöhemmin illalla treffata muutamaa kaveriani kaupungilla.

Koulupäivä raisiolaisen silmin

Aamu alkaa kahvikupillisella. Liikkeellä pitää olla aikaisin, koska bussiaikataulut eivät odottele. Ensimmäisellä bussilla hankkiudun unisena Raisiosta kauppatorille, jossa bussi tyhjentyy uneliaista ja turhautuneista ihmisistä Hansan eteen. Tästä varsinainen matka Paasikiviopistolla vasta alkaa.

Bussi on perillä noin puoli kymmeneltä. Aamu sarastaa, aurinko kohoaa Harjattulan vehreiden golfkenttien ylle. Jotkut aktiiviset ovat jo ehtineet aloittaa pelaamisen. Nousen bussista koululaitoksen pihassa, josta vaellan aulaan katsomaan lukujärjestystä. Tämän jälkeen aikaa olisi vielä toiselle kahvikupilliselle, jonka voisin kipaista kahviosta.

Päivä koostuu pääosin luennoista auditoriossa. Aihepiirinä on median maailma, ja vaikka aihe kiinnostaakin, koko päivän kestävästä luennosta tekee tuskallisen se, että niskani väsyvät taulua tuijottaessa. Onneksi luennoilla mahdollistetaan inhimillisen pituiset jaloittelutauotkin. Siinä välissä ehtisi vaikka hakea omenan pihalta? Jos Paasikiviopisto jotenkin eroaa muista koululaitoksista, niin se on sen luonnonläheinen ympäristö.

respa-parempi-400x300

 

Päivä jatkuu luennolla aina ruokailuun asti. Siirryn nälkäisten opiskelijoiden joukossa ruokalaan, jossa odottaa  kouluruuaksi ihmeen hyvää safkaa. Opettajien lounastauon laatimiset tosin ovat  lähteneet käsistä, sillä olen saanut syödyksi jo vartissa, mutta taukoa on vielä tunti jäljellä. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Onneksi kampusaluella ei tekeminen lopu. On kirjasto, tietokoneita, frisbeegolfia, sauna, jopa uima-allas. Tosin useimmat käytössä vain muutamia kertoja viikossa. Tauon päätyttyä päivä jatkaa kulkuaan auditoriossa, jossa ah-niin-niskaarasittavat luennot naulaavat minut kiinni penkkiin iltapäivän ajaksi. Luonastauolla oli taukoa loppupäivän edestä, joten nyt edessä onkin parin tunnin luentoputki vailla paussia. Onneksi opettajat täällä ovat ihmeen suotuisia ja sallivat pitää kahvinhaku- tai vessatauon silloin tällöin.

Päivä lähenee päätöstään, kello on noin viittä vaille kolme. Bussi kurvaa koulun pihalle kymmenen minuutin kuluttua, mutta opettaja jatkaa litaniaansa koskien mahdollisesti joko ensi luennon aihetta tahi seuraavan päivän kotitehtäviä. Harjattulan bussiaikataulut ovat mitä ovat, ja jos myöhästyn tästä, jään opistolle vangiksi vielä ainakin tunniksi.
Onneksi ehdin juuri ja juuri. Taas on yksi median maailma -teemainen päivä pulkassa, ajattelen istahtaessani bussin takapenkille katselemaan ulos ikkunasta. Bussimatkan edetessä huomaan taas ikävän tosiasia: istuin väärälle puolelle, ja aurinko porottaa ikkunasta naamaani koko kolmivarttisen matkan ajan. Huomenna muistan istua varjopuolelle.

olavipuu-muokattu-pieni-400x265

 

Opistoa henkeen ja vereen

Katson kelloa, 09.02. Hitto, olen myöhästynyt päivän tärkeimmältä aterialta.
Pyyhin unihiekat silmistäni, puen vaatteet päälleni ja astun ulos huoneestani.

Saukkola. Idyllinen omakotitalo Kakskerran kupeessa. Talo toimittaa kodin virkaa seuraavan vuoden itselleni ja yhdeksälle muulle opiskelijalle.

Eletään elokuun viimeisiä päiviä. Aurinko pitää lämmöllään ajatukset lähestyvästä syksystä ja talvesta hyvin poissa mielestä.

reppari-pixlr-400x266

Lähden kävelemään alamäkeä pitkin kohti päärakennusta. Golf-kentät ja lukuisat golfaajat pitävät huolen, että tämä parin minuutin kävelymatka on joka kerta yhtä häkellyttävä.

Päärakennuksessa on auditorio, jossa alkaa luokanvalvojamme luento. Median maailma kurssi on mediajournalistien ja valokuvaajien lukuvuoden ensimmäinen, jossa kerrotaan mitä media tarkoittaa ja mitä se oikeasti on.

Tällä kertaa käsittelemme tekijänoikeuksia ja -velvollisuuksia.
“Älkää ikinä myykö tekijänoikeuksianne. Voitte antaa luvan käyttää materiaalianne, mutta säilyttäkää tekijänoikeutenne.” luokanvalvoja linjaa.

Tunnit koostuvat suurimmalta osalta opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutuksesta. Kavereiden tarinat yliopistojen massaluennoista kohtaavat täällä vastakohtansa. Opettaja pohjustaa ja esittelee asian, jonka jälkeen kysyy opiskelijoiden ajatuksia ja mielipiteitä.

Tell me and I forget, teach me and I may remember, involve me and I learn.

-Benjamin Franklin (1706 – 1790)

panorama-2-pieni1-400x105

 

Lounaan jälkeen jatkamme saman aiheen parissa. Nyt meidät jaetaan kolmen hengen ryhmiin, joissa teemme ensimmäisen työmme, reportaasin.
Ideoimme ryhmän kesken aiheen, johon päädymme yksimielisesti.
Kirjoitustavan saa jokainen itse valita, kunhan jokaisen tarina seuraa samaa kaavaa.

Koulupäivä lähenee loppuaan. Iltapäiväksi on halukkaille vielä tarjolla tietokoneen käyttäjän A-kortti -kurssi ilman lisämaksua. Moni opiskelija näyttää olevan vakuuttunut ATK-taidoistaan, koska bussi numero viisitoista ahmaisee sisäänsä suurimman osan opiskelijoista,  ja lähtee matkalle kohti Turun keskustaa.

Oma tieni suuntaa kohti alakerran radiostudiota. Luokkaan, joka pitää sisällään rummut, kitaran, etuasteita, mikrofoneja, miten voisin vastustaa kiusausta?

Ruokittuani musiikkinälkäni ja hankittuani itseni pahoinvointiseksi liian suurista desibelimääristä raahaudun Saukkolaan. Lämmin tunne valtaa minut, kun avaan oven ja kuulen yhteiskeittiöstä naurua ja puhetta. Asuminen opistolla on varmasti parempi vaihtoehto, kuin rahat vievä itsemurhayksiö keskustan laitamilta.

saukkola-olavi-muokattu-pieni2-400x265

Saukkolassa yhteishenki muodostui jo ensimmäisenä päivänä. Vuorokausi vaihtuu korttia pelatessa, ennen kuin kukaan huomaa edes katsoa kelloa. Asukkaat kömpivät huoneisiinsa ja uskallan muidenkin puolesta sanoa, että he odottavat jo innolla mitä seuraava koulupäivä tuo tullessaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s