Juliuksen ja Veetin iltapäivä

Teksti   Amy Juurijoki    Kuvat   Sylvia Ratila

IMG_4451

Julius ja Veeti  Salovaara ovat 3- ja 4-luokkalaiset veljekset, jotka käyvät Vasaramäen alakoulua. On perjantai ja  koulupäivä on juuri päättynyt.

Kotimatka ei ole pitkä. Sinne kävelee vain kymmenen minuuttia. Isä Antti pääsee koulusta vasta neljältä joten lapset viettävät päivittäin kaksi-neljä tuntia kahdestaan, joskus myös joku kaveri saattaa tulla iltapäiväksi kylään. Välipalaksi syödään  useimmiten Elovena-keksit.

IMG_44733-400x266

Kotimatkalla pojat vaihtavat kuulumisia.

– Matikasta tuli vähän läksyä. Teen läksyt yleensä heti koulupäivän jälkeen, kertoo Julius.

-Mulle ei tullut melkein mistään läksyä, toteaa Veeti . Pelkästään kokeeseen harjoittelua ja lukuläksy uskonnosta. Läksyjä tulee ihan sopivasti, mutta välillä tulee läksyaaltoja ja tuntuu ettei millään ehdi saamaan kaikkia valmiiksi.

Pojilla on ehdottomat lempiaineensa.  Veeti pitää liikunnasta ja kirjastotunneista. Hän onkin melko sporttinen tyyppi. Hän harrastaa liikuntaa myös vapaa-ajallaan. Salibandya ja sulkapalloa pelaavat molemmat pojat pari kertaa viikossa. Julius taas kirjaa lempiaineikseen englannin ja äidinkielen. Hän pitää kirjoittamisesta ja lukemisesta, mutta tykkää myös omien sanojensa mukaan puhua niin suomea kuin englantiakin. Videot katsotaan aina Youtubesta englanninkielisinä. Äiti kannustaa koulunkäyntiin,  varsinkin  englannin kielen opiskeluun. Isä on tyytyväinen poikien koulumenestykseen.  Julius kuitenkin toteaa että Wilmaan  eli sähköiseen opiskelurekisteriin tulee aika usein positiivista palautetta.

Koulunkäynti on poikien mielestä tärkeää koska siinä oppii ja kehittyy ja  sitten aikuisena pääsee parempiin töihin. Mitä korkeampi koulutustaso on, sitä mahtavimpiin töihin pääsee ja sitä parempaa palkkaa saa, Julius tuumii.                 Koulussa on Veetin mielestä yleensä kivaa. Kaikki menee niin nopeasti koulupäivinä. Pojat odottivat kesälomalla, että koulu alkaisi, koska pitkä kesäloma alkoi tuntua tylsältä. Silloin kun koulu alkaa niin arkikin alkaa. Koulussa näkee kavereita ja ruokakin on yleensä hyvää

IMG_4474-266x400

 

Koulussa on aika paljon sääntöjä. Kiroilusta saa puoli tuntia jälki-istuntoa.

– Me ei kiroilla, toteavat Julius ja Veeti yhdestä suusta.

– Joskus mä oon kiroillu, myöntää Julius

– Mäkin joskus ihan pienenä, lisää Veeti

– Me yritetään parhaamme mukaan noudattaa sääntöjä, Julius summaa.

Poikien koulussa on käynnissä kiva koulu-hanke jonka tarkoituksena on kitkeä kiusaaminen pois kokonaan. Vaikka kiusaamiseen onkin nollatoleranssi, sitä tapahtuu silti. Kaikki toisen härnääminen ja halveeraaminen on poikien mielestä väärin.

– Jotkut kiusaa, hymähtää Veeti.

– Kerran lippikseni heitettiin auton alle ja salibandymaila varastettiin. Se taisi kyllä olla viime vuonna eikä minua enää kiusata, muistelee Julius.

– Joku ei välttämättä enää tahdo käydä koulua jos sitä kiusataan,  harmittelee Veeti.

Toisinaan koulussa tapahtuu hullunkursia asioita.

– Meitä luullaan aika usein kaksosiksi ja opettajat sekoittaa meidät keskenään, Veeti hymyilee.

pelaaminen on mietityttänyt poikia.
pelaaminen on mietityttänyt poikia.

Nuorten liika pelaaminen on mietityttänyt poikia.

Iskä antaa meidän pelata skeittipeliä vaikka se on K16. Pelataan aika paljon Play Stationilla, päivässä pari tai kolme tuntia. Me pelataan, koska se on viihdettä ja se on myös tiettyyn pisteeseen asti hyödyllistä, paljastaa Julius.

– Se on hauskaa ja aika kuluu nopeammin, komppaa Veeti

– Jotkut pelit harjoittaa esimerkiksi lukutaitoa ja keskittymiskykyä, jotkut taas englanninkielen taitoa.  Se on myös osittain sosiaalista toimintaa. Pleikkarilla voi chatata  kavereitten kanssa ja totta kai kavereitten kanssa voi pelata, jos ne ottaa mukaan omat pleikkaohjaimet, Julius luettelee.

– Joidenkin pelien pelaamisesta on joskus haittaa. Vanhemmat voi suuttua, arvelee Julius. Pelaaminen voi mennä koulun edelle ja se on huono juttu. Sitten kun pelaa liikaa niin se on pois liikunnasta ja ulkoilusta ja se nyt voi aiheuttaa eripuraa vanhempien kanssa.

Julius on fiksu poika ja tiedostaa pelaamisen haitat.

– Joskus isä rajoittaa pelaamista. Yritän kyllä itsekin rajoittaa peleihin käytettyä aikaa mutta se on joskus aika hankalaa kun jotenkin intoudun niin paljon etten vaan saa yksinkertaisesti laskettua ohjainta kädestäni. Sitten jos en pelaa niin roikun netissä. Hei, onkohan mulla joku peliongelma? Julius vitsailee hymy huulilla.

Pojat jatkavat pelaamista, mutta vakuuttavat tekevänsä myös läksyt loppuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s