Popcornia ja 3D-laseja – Elokuvateatterin arkea

TEKSTI: Satu-Lotta Rannisto KUVAT: Kasper Heimolehto

Elokuvateatterit ovat meille tuttuja paikkoja, mutta kuinka moni oikeasti tietää mitä Finnkinon arki on?

Esimies Tapio Peltola esittelee Kinopalatsin isointa salia vain muutama minuutti ennen näytöksen alkua.

Turun keskustassa sijaitseva elokuvateatteri Kinopalatsi on monelle varmasti tuttu. Kun kurkataan kulissien taakse, nähdään kaikki aivan uudesta näkökulmasta. Esimies Tapio Peltola näyttää, mitä kaikkea elokuvateatteri Kinopalatsi pitää sisällään.

Teatterin sankarit

Teatterissa on yhdeksän salia ja se vetää paljon katsojia ympäri vuoden. Isoin sali on lähes 500 paikkainen ja valkokangas melkein 10 metriä korkea.

–  Valkokankaan huoltotyöt kymmenen metrin korkeudessa tuntuvat huimalta, kertoo Peltola.

Työntekijöiden työtehtävät ovat monipuolisia. Heidän ei tarvitse puuduttaa takapuoltaan kassan penkissä, vaan pääsevät myös purkamaan lasteja, hyllyttämään, toimimaan vahtimestarina, tarkistamaan liput asiakkailta ja valmistamaan popcornia, joka on itse asiassa Finnkinotyöntekijä Anna Juhosen lempipuuhaa.

Teatterityöntekijä Anna Juhonen valmiina palvelemaan saapuvia asiakkaita. Hän kertoo aamupäivien olevan eläkeläisten kulta-aikaa.

Neljä vuotta sitten Turkuun saapunut nuori nainen, Anna Juhonen, oli aikeissa opiskella kätilöksi, mutta löysikin mukavan ja antoisan työn elokuvateatteri Kinopalatsista. Hän pääsi heti osaksi Turun Finnkinoperhettä.

–   Työ ei edes tunnu työltä, kun saa olla niin hyvässä porukassa, toteaa Juhonen.

Työryhmä järjestää yhteisiä illanistujaisia, sekä juhlii toistensa syntymäpäiviä. Juhosen suhde elokuviin on lähes yhtä läheinen kuin työtovereihin. Nopeasanainen nainen kuvaa itseään ”elokuvafriikiksi”, sillä hän käy mielellään elokuvissa sekä yksin että siskonsa kanssa.

–   Elokuvat ovat viihdettä, mutta haluan myös laajentaa tietämystäni niistä. Siten on helpompi kertoa elokuvista sekä suositella niitä, kertoo Juhonen.

Juhonen kertoo erityisesti pitävänsä supersankareista sekä innokkaasti hehkuttaa uutta elokuvaa: ”Mad Max! Niin Mad Max, se oli hyvä!”

Otto Pärssinen esittelee elokuvien pyörityksen saloja.

Elokuvateknikko Otto Pärssisen työvuoro alkaa play-napin painalluksella. Mielikuva projektorin takana seisovasta vanhasta miehestä pyörittämässä pölyisiä filmikeloja ei ole enää moneen vuoteen ollut se totuus. Filmikelat ovat jääneet historiaan ja nykyisin projektorikammion syövereissä päivystää nuorehko mies Otto Pärssinen. Noin kuusi vuotta sitten siirryttiin nykytekniikkaan, joka mahdollisti digiprojektorit ja digitaalisen tiedonvälityksen. Kun uusi elokuva saapuu levittäjältä matkahuollon kuljettamana, se on isolla muistikortilla, josta se siirretään elokuvateatterin servereille. Kun elokuvien kaarti on koossa ja ohjelmisto on luotu levittäjien toiveiden mukaan, tehdään joka päivälle playlist. Se sisältää mainokset, trailerit ja itse elokuvat. Ensimmäisen näytöksen alkaessa ei siis tarvitse käydä kuin klikkaamassa play-nappia.

–   Se on vähän kuin VLC tai Windows Media Player, Pärssinen kuvailee.

Jopa valot ovat automatisoidut. Tekninen puoli työssä siis painottuu valvomiseen ja laitteiden toimivuuden ylläpitämiseen. Pärssinen työskentelee tämän lisäksi myös myymälän puolella ja hoitaa vahtimestarin töitä.

Elokuvan elämää

3D-elokuvat ovat jakaneet mielipiteitä alusta asti, kun ne noin viisi vuotta sitten tulivat osaksi elokuvamaailmaa. Toiset pitävät niistä ja toiset eivät. Syy negatiivisiin kokemuksiin on ollut lasien paino ja muotoilu.

–   Valitettavasti ei riitä sellaset muropaketista saadut 3D-lasit, Pärssinen naurahtaa.

Keväällä 2015 3D-lasit vaihtuivat raskaammista kevyempiin. Vasemmalla vanhat lasit jo romukopassa, oikealla uudet valmiiksi pestyinä.

Monet olivat tunteneet nämä ”raskaammat kakkulat”, kuten Peltola ilmaisee, epämukaviksi. Tähän tuli muutos keväällä 2015, kun siirryttiin aktiivilaseista passiivilaseihin, jotka ovat sirommat sekä huomattavasti kevyemmät. 3D-elokuvat toivat mukanaan visuaalisesti antoisamman kokemuksen kuin 2D. Avatar oli niitä ensimmäisiä 3D-elokuvia ja todella vaikuttava sellainen. Yllätyksenä tuli, että 3D-lasit pestään aina joka käyttökerran jälkeen ja aivan tavallisessa suurtalouskeittiön astianpesukoneessa.

Elokuvan elinkaaren määrittelee yleisö. Onko se odotettu? Kuinka paljon kävijöitä näytökset keräävät? Esimerkiksi Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja pyöri aina ensi-illasta 5.9.2014 kesäkuulle 2015 asti. Levittäjät yhdessä ohjelmistotiimin kanssa päättävät kauanko elokuvia saa näyttää. Finnkinon elokuvavalikoimasta päättää Helsingin ohjelmistotiimi ja Kinopalatsin tiimi hoitaa hienosäädön. Genretarjonta vaihtelee, mutta aina löytyy jotain mielekästä katsottavaa.

Pirkko Dannström ja Raija Manni (vas.) kertovat tulleensa katsomaan elokuvaa Kätilö kirjan innoittamana. Äiti Taru Hovirinta lastensa Venlan ja Rasmuksen (oik.) kanssa kassalla ostamassa lippuja Inside Out -elokuvaan

.

Reilu kahden tunnin tutustuminen päättyy ja asiakkaita virtaa elokuviin. On nuoria ja vanhoja. Lippuja ostetaan sekä Kätilö että Inside Out –elokuviin. Inside Out –elokuvaa on lähtenyt katsomaan äiti kahden lapsensa kanssa.

–    Tämä tyttö halusi! Pikku-Rasmus tokaisee ja osoittaa vieressä seisovaa siskoaan, kun kysytään: ”Miksi valitsitte tämän elokuvan?” Tyttö hymyillen vastaa veljelleen: ”Kyllä säkin halusit!”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s