Katse kohden taivasta

Yksityiskohtia kaupunkikuvassa

Ihminen voi tulla sokeaksi lähiympäristölleen. Kuljet silmät suljettuna tuttuja katuja, näkemättä ympärillesi. Kunnes eräänä päivänä avaat silmäsi, pysähdyt ja katsot ympärillesi. Tai tarkemmin sanottuna, katsot ylöspäin. Ja siellä on kokonainen oma maailmansa, yksityiskohtainen, kaunis ja lumoava.

Turun jokirannan tunnelma lumoaa jo pelkällä kauneudellaan, mutta heti kirjaston kohdalla silmät löytävät enemmän yksityiskohtia kun aivot ehtivät tajuta. Katse siis kohden taivasta ja mieli avoimeksi. Turun vaakuna koristaa pääoven yläpuolta ja kullatut kirjaimet kertovat latinaksi missä sitä oikein ollaan.

Jatkaessa matkaa eteenpäin kahviloiden sekä ravintoloiden Keski-Eurooppalaista bulevarditunnelmaa huokuvaa Läntistä Rantakatua, yksityiskohtia on mahdoton välttää. Ornamentit, pinnan karhea struktuuri sekä rakennuksen historiasta kertovat seinälaatat. Vanha sokeritehdas, Trappin talo, E. Ekblomin kahvila. Jokaisessa on kauniit ja yksityiskohtaiset koristeensa. Tietynlaista jatkumoa on huomattavissa lehtikuvioissa sekä rakennusten pastellisävyissä.

Rantakadulta keskustaan päin poiketessa katse osuu Suomen Pankin kivisen jylhään rakennukseen, jonka seinät sekä rakennusta katonrajassa vahtivat leijonafiguurit voisivat kertoa monta tarinaa. Seinästä löytyvät talvisodan pommitusten jäljet, jolloin tapahtui turkulaisittain sodan surullisin päivä kolmen ihmisen menehdyttyä, 2000-luvun dynamiitilla suoritettuun pankkiryöstöön.

Linnankadun puolelle eksyessä vastaan tulee Suomen rakennuskulttuurissa harvinainen kohde, Sebastian Gripenbergin suunnittelema Säästöpankin talo. Harvinaisen tästä tekee julkisivua koristavat Emil Wikströmin veistämät naisfiguurit “Teollisuus”, “Kauppa” sekä “Säästäväisyys”. Katse harhailee myös seuraavan, pylväiden ja patsaiden koristaman talon julkisivuun, jonka alaosaa hallitsevat perinteiset kivijalkaliikkeet.

Harhailtuamme lukuisten turkulaisten suureksi huvitukseksi katse suunnattuna kohden taivasta, päädymme viimeiseksi ihailemaan linnamaista Taidemuseota. Punaisella graniitilla verhottu rakennus kätkee sisäänsä, tai siis tässä tapauksessa ulkoseiniinsä, lukuisia kauniita yksityiskohtia. Joista ehkä näkyvin ja samalla käytetyin on ulko-oven kahvana toimiva Greta Dahlströmin pronssiveistos Tiikeri.

Joskus on hyvä arjen kiireen keskellä pysähtyä ja kääntää katseensa ylöspäin ja antaa silmiensä levähtää ja nauttia. Se voi olla yllättävä hetki nähdä tuttu ja turvallinen kotikaupunki aivan uusin silmin.  

 

 

Kirjoittaja: Tiina Hämäläinen

Valokuvaaja: Krista Jokela

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s