Lyhytelokuva – valokuvan katoaminen

“Kahden minuutin pituinen lyhytelokuva suunnittelusta julkaisemiseen.” Näin kuului opettajamme tiivistetty ohjeistus viimeisimpään ja tähän mennessä haastavimpaan kuvausprojektiin Tv-kuvauksen kurssilla.

Tarkoituksena oli kuvata jonkin esineen matkaa paikasta toiseen ja keskittyä dialogin sijaan äänittämään esineen matkustamisesta aiheutuvia ääniä. Valitsimme esineeksi valokuvan, joka viilettää pitkin kauppakeskus Skanssin käytäviä. Tiina otti yhteyttä kahvila Aschaniin, jossa halusimme kuvata valokuvan löytymisen.

Tiina teki käsikirjoituksen ja minä harjoittelin kuvaussuunnitelman tekoa. Suunnitelman tekeminen oli yllättävän työlästä, sillä jokaisesta erillisestä kuvasta piti kirjoittaa mahdollisimman paljon asioita muistiin. Piti vaihdella kuvakulmaa, jonka lisäksi piti selventää kuvan rajaus ja mitä kuvassa tapahtuu. Tärkeitä tapahtumia korostettiin lähikuvilla.

Kuvaussuunnitelman ansiosta pystyimme Skanssissa keskittymään pelkästään olennaiseen eli kuvaamiseen. Suunnitelma ei kuitenkaan aina toiminut ja esimerkiksi Aschanissa jouduimme improvisoimaan. Ajattelimme, että kuva löytyy astioiden keräyskärrystä, mutta emme voineet kuvata kärryä, sillä olisimme häirinneet kahvilan asiakkaita. Kärryn sijaan laitoimme kuvan läheisen kukkaruukun reunalle. Lisäksi unohdimme suunnitelmasta huolimatta kuvata, kun Tiina kävelee kahvilaa kohti ja jouduimme tämän vuoksi editoinnissa miettimään vaihtoehtoista ratkaisua videon lopetukselle. Projektin suunnittelua voisi jatkossa parantaa tutustumalla tarkemmin kuvauskohteeseen ja käymällä etukäteen kuvauspaikalla, jos se vain on mahdollista.

Äänitimme sekä Skanssissa että jälkeenpäin opistolla tarvittavat äänet elokuvaan, kuten valokuvan liikkumisen ja puhelimen soimisen. Osan äänistä jouduimme ottamaan YouTubesta tai Final Cutin äänikirjastosta, sillä omat äänityksemme eivät aina onnistuneet tai yksinkertaisesti unohdimme äänittää jotain tärkeää. Skanssin äänityksistä käytimme oikeastaan vain muutamia ääniä lopullisella videolla.

Kuvan editointi oli yllättävän helppoa ja suunnitelmasta pystyi tarkistamaan, missä järjestyksessä klippien oli tarkoitus olla. Kokonaisuuden editoiminen kävi nopeasti, sillä editoiminen alkaa olla jo tuttua ja olemme Tiinan kanssa harvinaisen yksimielisiä editoinnista. Eniten aikaa vei mm. leikkauskohtien hienosäätö ja mahdollisesti klippien lisääminen, poistaminen tai järjestyksen vaihtaminen.

Vaikeinta editoinnissa oli äänien lisääminen ja säätäminen. Toisinaan äänitykset menivät ensimmäisellä yrityksellä täysin oikeille paikoille, mutta joskus oli hyvinkin vaikeaa saada ääni ja kuva sopimaan yhteen. Lisähaastetta toivat päällekkäiset äänet, koska kaikkien äänien pitää kuulua taustahälinästä huolimatta.

Lyhytelokuvan tekeminen vaati monia työtunteja ja saimme kokea projektin parissa niin onnistumisen tunteita kuin epätoivon hetkiä. Projektissa oppi, kuinka tarkkaa ja aikaa vievää muutaman minuutin pituisen videon tekeminen on ja jatkossa työhön osaa suhtautua aivan eri tavalla kuin aluksi. Ensin ajattelin työn olevan suhteellisen yksinkertaista. Voi kuinka väärässä olinkaan. Tekeminen oli kuitenkin palkitsevaa ja lopputulos yllätti positiivisesti.

 

Tiina Hämäläinen, Mimosa Kivelä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s